Itämeren monimuotoisuus, haavoittuvaisuus ja merkitys ihmisille on ymmärretty paremmin vasta viimeisten vuosikymmenien aikana. Meremme tilasta kirjoitetaan ja puhutaan paljon, mutta usein äänessä ovat asiantuntijat. Meri meidän sai alkunsa halusta oppia tavallisten kansalaisten suhteesta Itämereen. Koin itse omaksuneeni joko ajatuksen likaisesta merestä, jonka suojelu tuntui kaukaiselta poliittiselta ongelmalta tai vaihtoehtoisesti mielikuvan romantisoidusta saaristoidyllistä, joka ei lopulta sekään tuntunut kertovan koko tarinaa merestämme. Halusin nostaa projektin keskiöön Itämeren äärellä eri puolilla Suomea asuvat ihmiset, pyrkimyksenä tuoda esille valokuvin ja tarinoin se, miten meri näkyy ihmisten elämässä, mitä meri heille merkitsee ja mitä he ajattelevat sen suojelusta. Kuvasarjan tavoite on osallistaa ihmisiä merten suojeluun esittämällä monia erilaisia tapoja lähestyä merta ja sen suojelua.
Meri meidän on dokumentaarinen ja tutkiva kokonaisuus, joka herättelee henkilökohtaisten tarinoiden kautta keskustelua yksilötason vaikuttamismahdollisuuksista Itämeren tilaan.
Dokumentaarinen projekti pyrkii puhkaisemaan rakentamamme kuplat ja luomaan ymmärrystä erilaisten luonnonsuojelunäkökulmien välille. Kuvat pyrkivät tietoisesti pois meren romantisoinnista, muistuttaen meren arkisesta, välillä lähes näkymättömästä roolista suomalaisten elämässä: meren hyvinvointiin suoraan tai epäsuorasti vaikuttavat valinnat tehdään sen äärellä, mutta usein myös kaukana merestä.
Valokuvien kautta Itämeri saa kasvot, jotka puhuttelevat katsojia perinteisten luontokuvien sijaan.
Projekti ja sen ensimmäinen näyttely Helsingin Sanomatalon käytävägalleriassa 20.-26.2019 on toteutettu JOKESin (Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö) huhtikuussa 2018 myöntämällä matka- ja näyttelyapurahalla.
